Koska olen joutunut väittelemään
tästä kahvipöydissä vähän väliä, kirjoitetaan nyt kertaalleen
ihan mustaa valkoiselle: sumppi ei tarkoita samaa kuin kahvi.
Siitä huolimatta, että monet
käyttävät sanoja toistensa synonyymeina, kahvi ei ole sumppia eikä
sumppi ole kahvia. Molemmat tehdään tavallaan samoista aineksista,
mutta lopputulos on ratkaisevalla tavalla eri. Ja oikeaa sumppia
tehdään pannukarkeasta kahvista.
Sumppi on nimittäin kahvipannun
pohjalle jääneistä poroista keitettyä juomaa, siis vanhasta
kahvista jatkettua. Poroihin voidaan lisätä muutama lusikallinen
uutta kahvia. ”Keitetäänpä vielä sumpit” on keino pitkittää
kahvitteluhetkeä ilman, että tarvitsee hassata kallista kahvia.
Sumppi on usein laihempaa kuin kahvi ja aina suomeksi sanottuna
pahempaa, koska kahvisakka kitkeröityy pannun pohjalla seistessään.
Nykyään, kun kahvi on useimmiten
suodatinkahvia, josta ei jää jäljelle kunnon poroja pannun
pohjalle (kun ei ole sitä pannuakaan), voisi sumpin keittämisen
lähin vastine olla aamusta asti seisseen kahvinjämän lämmittäminen
mikroaaltouunissa. Pitää olla kuitenkin aika taitava
mikroaaltouunin käyttäjä, että saa aikaan yhtä kitkerää
ainetta kuin oikea sumppi.
Sana sumppi tulee länsinaapurista:
kaffesump tarkoittaa kahvinporoja. Sitä en tiedä, miksi
kahvinporoja sanotaan poroiksi. Sen sijaan arvelen tietäväni, miksi
stadissa saatetaan keittää myös ”borkat” (tai ”borgat”).
Veikkaan, että slangisana viittaa parkkihappoon, koska parkki on
ruotsiksi bark.
Jauhettua kahvia tarkoittava ”pöönä”
tai ”pööni” taas tulee epäilemättä ruotsinkielen pavusta eli
bönasta. Toisin sanoen pöönästä saa kertaalleen keittämättä
borkat elikkäs tsufeet, ja jäljelle jäävistä poroista voi vielä
halutessaan keittää sumpit.
Mutta rehellisyyden nimissä on vielä
korostettava, että en kyllä ymmärrä, miksi jumalan tähden joku
haluaisi ne sumpit keittää. On nimittäin pastori Luttista
lainatakseni aika pirulliset sumpit.